Koiralle syyslenkki tuoksuu upealta: märät lehdet, pudonneet hedelmät, kokonainen metsänpohja uusia pureskeltavia. Suurin osa on vaaratonta. Muutama yleinen löytö ei ole – ja juuri ne putoavat poluille syys- ja lokakuussa.
Tammenterhot
Tammenterhoissa on tanniineja, jotka ärsyttävät mahaa ja suolistoa. Muutaman terhon syönyt koira voi oksentaa tai saada ripulin; suuret määrät voivat vahingoittaa munuaisia. Vihreät, juuri pudonneet terhot ovat pahimpia, ja kokonainen terho voi myös tukkia suoliston, varsinkin pienillä koirilla.
Hevoskastanjat
Hevoskastanjapuiden alla olevat kiiltävänruskeat kastanjat ovat koirille myrkyllisiä. Niissä on saponiineja ja eskuliinia, jotka aiheuttavat oksentelua, ripulia ja vatsakipua, yleensä muutaman tunnin kuluessa. Hevoskastanja on myös juuri sopivan kokoinen juuttuakseen suolistoon. Syötävät jalokastanjat eivät ole myrkyllisiä, mutta niiden piikikkäät kuoret satuttavat suuta ja tassuja – helpointa on jättää molemmat väliin.
Sienet
Useimmat luonnonvaraiset sienet ovat vaarattomia, mutta ne harvat vaaralliset näyttävät lähes täsmälleen samoilta kuin turvalliset – edes asiantuntijat eivät aina erota niitä yhdellä silmäyksellä. Jotkin myrkyllisimmistä lajeista vaurioittavat maksaa, ja oireet voivat ilmaantua vasta 6–12 tunnin päästä, kun koira vaikuttaa täysin terveeltä. Pidä jokaista sientä kiellettynä.
Turvallisemmat syyslenkit
- Puistoissa, joissa on tammia ja kastanjapuita, pidä kaiken suuhunsa imuroiva koira kytkettynä – tai valitse toinen reitti siksi aikaa, kun puut pudottavat terhojaan.
- Harjoittele ”jätä” ja ”irti” -käskyjä maistuvan palkan kanssa. Vaihtokauppa toimii paremmin kuin takaa-ajo.
- Kierrä pihasi kerran viikossa ja nypi pois sateen jälkeen ilmestyneet sienet.
- Syksyllä jyrsijät siirtyvät lähemmäs koteja, ja rotan- ja hiirenmyrkyt otetaan esiin. Pidä ne hyvin ulottumattomissa ja kysy naapureilta heidän myrkyistään, jos koirasi käy heidän pihallaan.
Jos koirasi nielaisi jotain
Pysy rauhallisena ja soita heti eläinlääkärille – älä odota oireita, äläkä yritä oksennuttaa koiraa, ellei eläinlääkäri käske. Jos kyseessä oli sieni, ota siitä kuva tai tuo pala paperipussissa: se auttaa tunnistamaan sen. Kirjaa PawKitiin, mitä syötiin ja milloin, sekä mahdollinen oksentelu tai kakan muutokset seuraavan vuorokauden aikana – juuri niitä eläinlääkäri kysyy.



