Ensimmäiset kunnon syyslenkit muuttavat sitä, minkä päällä koirasi seisoo. Lämmin ja kuiva katu muuttuu kylmäksi, märäksi ja hiekkaiseksi, lätäköt kätkevät teräviä esineitä, ja neljällä tassulla kotiin kulkeutuva muta jää varpaiden väliin vielä pitkään lenkin jälkeen. Tassut ovat koiran osa, jota katsomme harvimmin ja jolta vaadimme eniten. Puolen minuutin tapa ovella hoitaa lähes kaiken.
Mitä vuodenaika tekee anturoille
Anturat ovat sitkeät, mutta ne ovat silti ihoa. Kylmä ja märkä kuivattavat niitä, ja syksyn jatkuva märän ja kuivan vuorottelu jättää ne halkeileviksi, samaan tapaan kuin omat kätemme karheutuvat marraskuussa. Halkeamat alkavat pieninä ja kivuttomina; ongelma niistä tulee, kun niihin pääsee hiekkaa ja bakteereja. Lisää tähän myöhemmin kaudella kaduille ilmestyvä tiesuola, niin iho on samaan aikaan kuivunut ja kemiallisesti ärtynyt – siksi koira, joka hölkkäsi iloisesti koko kesän, alkaa yhtäkkiä nuolla tassujaan eteisessä.
Puolen minuutin tarkistus ovella
- Levitä varpaat. Suurin osa roskista – hiekkaa, siemenkuoria, mutapaakkuja, lasinsiru – jää niiden väliin, eikä tassun pohjan pikainen vilkaisu niitä löydä.
- Kuljeta peukaloa jokaisen anturan yli. Tunnustelet halkeamia, irtonaisia ihonpaloja ja aristavia kohtia; koira, joka vetää tassunsa pois, kertoo, mistä etsiä.
- Pyyhi kostealla liinalla tai lemmikeille sopivalla puhdistuspyyhkeellä, älä pelkällä kuivalla pyyhkeellä. Vesi poistaa suolan ja tien lian, ja juuri niiden jääminen iholle aiheuttaa ärsytyksen.
- Kuivaa sitten huolellisesti, myös varpaiden välit. Lämpimään asuntoon jäävä kostea karva on se, mistä hiivatulehdus ja arka, tulehtunut iho saavat alkunsa.
Tassuvoide auttaa – kun anturat sitä oikeasti tarvitsevat
Tassuvaha tai -voide kannattaa pitää ovensuussa, kun anturat alkavat näyttää himmeiltä ja kuivilta: hiero ohut kerros puhtaisiin ja kuiviin tassuihin, niin se toimii sekä kosteuttajana että kevyenä suojana suolaa vastaan. Se ei ole päivittäinen kauneudenhoitotuote. Terveet, joustavat anturat eivät sitä tarvitse, ja paksu kerros saa koiran lähinnä liukumaan sileällä lattialla.
Anturoiden välinen karva on tärkeämpi kuin uskoisi
Anturoiden välistä kasvava pitkä karva kerää mutaa ja myöhemmin lunta, joka tiivistyy koviksi jääpaakuiksi, jotka painavat ihoa joka askeleella. Kun karvan leikkaa anturoiden tasalle – tylppäkärkisillä saksilla tai pienellä trimmerillä – ongelma poistuu kokonaan. Siihen menee minuutti, ja pörröjalkaiselle koiralle se on hyödyllisin yksittäinen asia, jonka voit tehdä ennen talvea.
Kun suolat tulevat kaduille
Liukkaudentorjunta-aineet ovat ankarinta, mitä koiran tassut kohtaavat koko vuonna: ne ärsyttävät ihoa, ja sitten koira nuolee ne pois. Pyyhi tai huuhtele tassut jokaisen käsitellyllä kadulla tehdyn lenkin jälkeen, ja jos levität itse jotain, etsi tuote, joka on merkitty lemmikeille turvallisemmaksi – magnesiumkloridi tai kalsiummagnesiumasetaatti ovat tavallista tiesuolaa (natriumkloridia) lempeämpiä. Tossut ratkaisevat koko asian kerralla, jos koira suostuu pitämään niitä; totuta ne sisällä herkkujen kera hyvissä ajoin ennen kuin sää niitä vaatii.
Kun kyse ei ole pelkästä säästä
Soita eläinlääkärille, jos halkeama on syvä tai vuotaa verta, jos antura on revennyt, jos on turvotusta, ontumista tai pahaa hajua tai jos nuoleminen jatkuu kotona iltaisin pidempään kuin muutaman päivän. Jatkuva tassujen nuoleminen syksyllä johtuu usein allergiasta eikä kuivuudesta, ja siihen tarvitaan toinen ratkaisu kuin voide.
Tee tarkistuksesta osa talutushihnan irrottamista – sama paikka, samat kolmekymmentä sekuntia, joka kerta. Jos löydät jotain, kirjaa se PawKitiin kuvan kanssa: ”pieni halkeama, vasen etutassu, 19. syyskuuta” on eläinlääkärillä paljon arvokkaampi kuin yritys muistaa, mikä tassu se olikaan.



