Useimmat omistajat muistavat myöhemmin tietyn hetken: kissa, joka ennen loikkasi ikkunalaudalle yhdellä sulavalla kaarella, astuukin nyt ensin tuolille. Mitään dramaattista ei tapahtunut. Mikään ei näytä olevan rikki. Reitti vain muuttui.
Kissa ei ontu – se tekee vähemmän
Nivelrikko on kissoilla yllättävän yleinen: kymmenvuotiaista kissoista suurimmalla osalla on muutoksia ainakin yhdessä nivelessä. Kipeä kissa näyttää sen kuitenkin harvoin samalla tavalla kuin koira. Ontumisen sijaan se kutistaa maailmaansa vähän – vähemmän hyppyjä, matalampia makuupaikkoja, lyhyempiä leikkejä. Se näyttää siltä, että kissa ”vanhenee ja rauhoittuu”, ja juuri siksi asia jää vuosiksi huomaamatta.
Mihin kannattaa kiinnittää huomiota
- Hyppy tapahtuu kahdessa vaiheessa – ensin tuolille, sitten ikkunalaudalle – tai kissa valitsee aiempaa matalamman paikan.
- Kissa empii ennen alas hyppäämistä. Alastulo sattuu enemmän kuin ponnistus.
- Selässä, lantiolla tai hännäntyvessä on himmeä, hieman takkuinen kohta – kääntyminen nuolemaan sitä on käynyt epämukavaksi.
- Tarpeet menevät hiekkalaatikon ohi, tai kissa seisoo laatikon vieressä ja epäröi. Korkeat reunat ovat nyt este.
- Enemmän nukkumista, vähemmän leikkiä ja vähemmän kärsivällisyyttä syliin nostamiselle tai harjaamiselle.
Mikä auttaa kotona
- Rakenna portaat: jakkara tai laatikko lempi-ikkunalaudan vieressä muuttaa yhden ison hypyn kahdeksi pieneksi.
- Vaihda hiekkalaatikkoon, jonka yksi reuna on matala, ja sijoita se niin, ettei kissan ja laatikon välissä ole portaita.
- Lämpimät, vedottomat pedit ja pehmeä matto jokaiselle liukkaalle lattialle, jolle kissa hyppää alas.
- Pidä paino tasaisena. Jokainen ylimääräinen sata grammaa lepää samojen kipeiden nivelten varassa – ja paino on ainoa tekijä, joka on täysin sinun käsissäsi.
Syy käydä eläinlääkärillä
Kissan nivelkipua voidaan hoitaa, ja nykyiset vaihtoehdot ovat paljon parempia kuin vielä muutama vuosi sitten. Älä koskaan anna kissalle ihmisten kipulääkkeitä: parasetamoli ja ibuprofeeni ovat kissalle myrkyllisiä jo pieninä annoksina. Lyhyt puhelinvideo, jossa kissa hyppää lempipaikkaansa ja takaisin alas, on usein hyödyllisin asia, jonka voit ottaa mukaan vastaanotolle.
Kirjoita huomiosi ylös päivämäärineen: ”lakkasi käyttämästä ylintä hyllyä”, ”hyppää ikkunalaudalle kahdessa vaiheessa”. Puolen vuoden päästä tuo muistiinpano kertoo eläinlääkärille paljon enemmän kuin muisti.



