Kissa, joka lakkaa käyttämästä hiekkalaatikkoa, yrittää harvoin todistaa jotain. Paljon useammin laatikosta on vähitellen tullut kelvoton – niitä on liian vähän, ne ovat väärässä nurkassa, hiekka ei miellytä kissaa tai haju on kertynyt koko viikon. Rohkaiseva puoli on, että suurimman osan tästä voi korjata yhdessä iltapäivässä ilman mitään koulutusta.
Kuinka monta laatikkoa oikeasti
Eläinlääkärien antama luku on yksi laatikko kissaa kohden ja yksi lisää: kaksi kissaa, kolme laatikkoa. Se kuulostaa liioittelulta, kunnes muistaa, että monen kissan kodissa laatikot ovat myös reviiriä. Itsevarma kissa oviaukossa voi estää pääsyn sihahtamattakaan, ja ujo kissa löytää sen sijaan maton. Ylimääräinen laatikko tekee koko kiistasta turhan. Kaksikerroksisessa talossa tai suuressa asunnossa laita laatikko jokaiseen kerrokseen – kissa, jolla on kova hätä tai jäykät lonkat, ei kulje koko kodin halki päästäkseen laatikolle.
Mihin laatikko laitetaan
Kissa haluaa paikan, johon on helppo päästä mutta joka on rauhallinen: ei arvaamattomina hetkinä linkoamaan alkavan pesukoneen viereen, ei kaappiin, johon sen täytyy pujahtaa koiran ohi, eikä ruoka- ja vesikuppien viereen. Se haluaa myös poistumistien – umpinurkkaan kiilattu laatikko saa hermostuneen kissan tuntemaan itsensä loukkuun jääneeksi kaikkein haavoittuvaisimmalla hetkellään. Sijoita laatikot myös erilleen toisistaan: kolme laatikkoa rivissä on kissojen silmissä yksi laatikko.
Itse laatikko
- Iso – vähintään puolitoista kertaa kissan pituus kuonosta hännäntyveen. Useimmat kaupoissa myytävät laatikot ovat tätä pienempiä.
- Matalat reunat tai yksi matala sisäänmenoreuna pennuille ja iäkkäille kissoille, joiden nivelille kiipeäminen on harkittava päätös eikä refleksi.
- Katoton, jos kissa saa äänestää. Katto pitää hajun sisällä, siellä missä kissa on, ja kaventaa uloskäyntiä. Moni kissa hyväksyy katon, mutta moni myös hiljaa ei.
- Jätä väliin pohjapussit ja hajustetut hajunpoistajat. Kynnet takertuvat pusseihin, ja hajuste on juuri sitä, mitä kissa yrittää paeta.
Mitä laatikkoon laitetaan
Useimmat kissat pitävät hienojakoisesta, hiekkamaisesta, hajusteettomasta paakkuuntuvasta kissanhiekasta – se on lähimpänä sitä, mihin ne kaivaisivat ulkona – kolmesta viiteen senttiä paksuna kerroksena. Syvempi ei ole parempi: kylpyammeellinen hiekkaa tuntuu tassujen alla epävakaalta. Jos haluat vaihtaa merkkiä, laita uusi hiekka ylimääräiseen laatikkoon vanhan viereen ja anna kissan äänestää sen sijaan, että vaihtaisit yhdessä yössä ja toivoisit parasta.
Siivous ratkaisee kaiken
Siivoa paakut vähintään kerran päivässä, kahdesti jos pystyt. Kissan nenä on paljon parempi kuin meidän, ja laatikko, jota me pidämme siedettävänä, voi olla jo yli sen rajan. Vaihda hiekka kokonaan ja pese laatikko lämpimällä vedellä ja hajusteettomalla saippualla parin viikon välein; voimakkaat desinfiointiaineet jättävät hajun, joka karkottaa kissoja. Kissa, joka kyykkii laatikon reunalla, raapii seinää hiekan sijaan tai loikkaa ulos heti asiansa toimitettuaan, kertoo sinulle, että laatikko kaipaa huomiota.
Jos ongelmat ovat jo alkaneet
Ennen kuin käsittelet asiaa käytösongelmana, käsittele sitä terveysasiana. Ponnistelu, tiheät pienet käynnit, naukuminen laatikossa, veri tai äkillinen siirtyminen kylpyammeeseen tai viileälle laattalattialle voivat kaikki viitata virtsateiden ongelmaan – ja urospuolisella kissalla virtsaputken tukos on hätätilanne. Soita ensin eläinlääkärille. Vasta kun kissa on todettu terveeksi, kannattaa alkaa järjestellä laatikoita, hiekkaa ja paikkoja uudelleen.
Kun muutat jotain, muuta yksi asia kerrallaan ja anna sille viikko aikaa. Kun kirjaat hiekkalaatikkokäynnit PawKitiin noiden seitsemän päivän ajan, ”tuntuu paremmalta” muuttuu oikeaksi ennen–jälkeen-vertailuksi – ja eläinlääkäri saa käyttöönsä todelliset luvut, jos ongelma ei osoittaudukaan laatikoksi.



