Huomaat sen silittäessäsi: vatsassa on lähes paljaaksi kulunut juova, tai pitkin selkärankaa on rivi pieniä rupia, jotka tuntuvat sormien alla hiekanjyviltä. Etkä silti ole koskaan nähnyt kissasi raapivan. Se on normaalia – kissat hoitavat turkkiaan enimmäkseen silloin, kun kukaan ei katso.
Kissa kutisee hiljaa
Omistajat huomaavat yleensä seurauksen, eivät käytöstä: karvanlähdön, ruvet, yhtäkkiä tihentyneet karvapallot. Liiallinen nuoleminen ei useimmiten ole tapa eikä ”hermoja” – se on kutinaa, yksinkertaisesti. Myös kipu ja stressi voivat aiheuttaa sitä, mutta eläinlääkärit selvittävät ne vasta, kun kutina on suljettu pois.
Karvattoman kohdan paikka kertoo paljon
- Alaselkä, hännäntyvi, niska. Ajattele ensin kirppuja. Kirppuallergiassa yksi purema voi laukaista päiviä kestävän kutinan, ja siksi ”en ole koskaan nähnyt kirppua” ei todista mitään.
- Vatsa, reisien sisäpinnat, etujalat. Helposti ulottuvat paikat: tämä kuvio syntyy kissan itse aiheuttamasta vauriosta, ja itse kutina voi olla peräisin mistä tahansa.
- Pää, kaula ja korvat, joissa on raapimajälkiä ja rupia. Ruoka-aineallergia ja ympäristöallergia näkyvät yleensä tässä.
- Pieniä, hirssinjyvien kaltaisia rupisia näppylöitä missä tahansa kehossa. Eläinlääkärit kutsuvat tätä miliaariseksi ihottumaksi; ylivoimaisesti yleisin syy on kirpunpuremien aiheuttama allergia.
Tarkista kirput – myös sisäkissalta
Kissa nuolee kirput turkistaan niin perusteellisesti, ettei yhtään hyönteistä usein löydy. Etsi sen sijaan kirpun ulostetta: kampaa alaselkää kostean valkoisen paperiarkin päällä. Mustat pilkut, jotka leviävät ruosteenpunaisiksi, ovat sulatettua verta – todiste kirpuista. Lämmitetyssä kodissa ei ole sesongin ulkopuolista aikaa, ja kaikki taloudessa asuvat lemmikit on hoidettava, ei vain kutiseva.
Mitä voit tehdä
- Ympärivuotinen kirppusuoja jokaiselle kodin eläimelle, valittuna yhdessä eläinlääkärin kanssa. Älä koskaan käytä koiralle tarkoitettua valmistetta kissalle.
- Kaksi tai kolme minuuttia kamman kanssa joka päivä. Löydät ruvet niiden ollessa vielä pieniä, ja kissa nielee vähemmän irtokarvaa.
- Pese pedit kuumassa vedessä ja imuroi lempinukkumapaikat, varsinkin kun lämmitys on päällä.
- Kirjaa ylös, milloin kutinaa esiintyy. Joka syksy palaava kutina viittaa ympäristöön; koskaan katoamaton viittaa enemmän ruokaan.
Milloin eläinlääkäriin
Mene, jos kalju laikku laajenee, jos kissalla on avoimia haavoja tai rupia, jos se ravistelee päätään ja raapii korviaan tai jos nuoleminen on muuttunut kiihkeäksi. Kissojen iho-ongelmat näyttävät ulkoapäin samanlaisilta, joten eläinlääkärin tehtävä on erottaa kirput, ruoka-aineallergia ja ympäristöallergia toisistaan – yleensä ihoraapenäytteellä, kokeellisella kirppuhäädöllä tai eliminaatiodieetillä. Lähes kaikkea voidaan hoitaa, kun syy on selvillä, ja kissa, jonka kutina on loppunut, lakkaa repimästä turkkiaan.
Yksi käytännön vinkki: kirjaa kaljut laikut ja raapimispäivät PawKitiin ja kuvaa laikku parin viikon välein. ”Se on levinnyt syyskuusta asti” on klinikalla paljon hyödyllisempi lause kuin ”siitä on jo jonkin aikaa”.



